"Vaikeaa selittää ja ymmärtää, miten toisesta aina jälki jää"
Ehkä se menee ohi ja voin taas jonain toisena päivänä todeta saman uudelleen. Mutta nyt miun piti kertoo siitä miun syksystä ja siitä mihin tämä maailma minua vie.
Eli siis keväällähän hain yliopistoon lukemaan Suomenkieltä ja kirjallisuutta sekä ammattikorkeakouluun viestintää ja mediaa, mutta pääsykokeet ei menny silleen ihan putkeen, et oisin mihinkään päässy. Päätin sitten kuitenkin, että voisin nyt jompaakumpaa noista sitten vaikka sen vuoden jossain avoimessa opistossa lukea, et näkis millasta se on ja vois sitten hakee vaikka uudestaan ens vuonna. Lähinnä arvoin Joutsenon opiston ja Alkio-opiston välillä, koska ne tais olla ainuita joilta tuli postissa esite. Ja kuinka ollakaan Alkio-opistossa oli Viestinnän ja median linja, joka sitten kiinnitti kyllä huomion. Aikani pohdiskeltuani tulin siihen tulokseen, että ehkä mieluummin haluan syventää tietämystäni sen viestinnän ja median kuin suomenkielen ja kirjallisuuden suhteen, koska yliopisto ei ehkä oo mulle oikee paikka. En oikein tykänny siitä yliopiston pääsykokeesta tai varsinkaan siitä kirjasta, joka ois pitäny lukee.
Aikani mietittyäni et apua uskallanko oikeesti laitoin sit hakemuksen sinne Alkio-opistoon. Ja kyllä vaan sieltä tuli vastaus, et mulle on varattu opiskelupaikka sieltä. Että hupsheikkaa vaan sitten, mulla ois lähtö Jyväskylään tässä reilun parin viikon päästä. En nyt ehkä ole tätä vielä ihan täysin sisäistäny, mutta joo. Eipä ainaka tarvii enää miettii, et mitähä sitä ens vuoden tekis.
Oon nyt oikeesti jossain ihan väärässä mielentilassa kirjottamaan tätä, enkä tiiä miks silti kirjotan. Kai yritän tässä keksii jotain sijaistoimintaa todellisuudelle. Tavallaan oon ihan tosi innoissani ja ilonen, et uskalsin ottaa riskin ja hakee jonnekki muualle ku ihan vaan Joensuuhun. On jo pidemmän aikaa ollu se olo, et pakko päästä jonnekkin pois ja nythän sitten pääsen. Varmasti sitten lähempänä iskee vielä se paniikkikin, että oikeestiko oon nyt lähössä. Mutta jos nyt joskus tajuisin mitä se todellisuudessa tarkottaa.
Ehkä on sitten helpompaa jättää tää sotkuinen elämä taakse ja alottaa alusta, kun on uudet maisemat ja uudet ihmiset. Joojoo ja uudet sotkut, tottakai. Eihän sellaista olekaan kuin helppo ja yksinkertainen elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti