Opiston alueella on yhteensä 72 pianoa/flyygeliä tai jotain sen tapaista.
Myös meidän huoneessa on yksi.
Tänään löysin ihmisen, joka osasi taikoa flyygelistä esiin surullisen, mutta niin kauniin sävelmän.
Tunsin kylmät väreet selässäni.
Se on hassua.
Me olemme kasa nuoria, jotka on kaikki heitetty aivan yhtäkkiä kauas kotoaan.
Täällä me olemme.
Kaikki saman katon alla.
Me turvaudumme toisiimme, ventovieraisiin, koska meillä ei ole muuta.
Päivä oli hyvä.
Ensin olin yksin ja ahdistunut, seuraavassa hetkessä yhtä tuttavuutta rikkaampi.
Tästä on hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti