Der Abschied fällt mir nicht sehr schwer.

Kuinka monta kertaa minun onkaan pitänyt sanoa hyvästi. Kuinka monesti olen ajatellut, että minun on lopetettava tämä hulluus, josta en ole saanut kuin suruja sieluuni. Niin monta kertaa yritin ja aina epäonnistuin. Suusta ei tullutkaan hyvästejä vaan jotain ihan muuta. Jotain, joka keikautti kaiken aivan päinvastaiseen suuntaan. Ehkä olen antanut hyvästeille liian paljon arvoa elämässäni, koska nyt kaikki on käynyt kuin itsestään. Ei tarvittu hyvästejä, kaikki vain katosi. Toisaalta tuntuu siltä kuin mikään ei olisi päättynyt, koska hyvästejä ei ole lausuttu ääneen. Mutta ehkei niitä aina tarvitse, joskus sydän vain tietää, että ei ole enää paljoakaan syitä uskoa parempaan huomiseen. Ettei kannata enää huijata itseään, koska se ei johda mihinkään. Silloin on vain parasta jatkaa eteenpäin.

Kävin tänään kaupungilla. Päivä oli täydellisempi kuin aamulla osasin kuvitella. Sain vihdoin ihanan Frida Amundsenin levyn, jota en voi lakata kuuntelemasta. Kävelin sisään kenkäkauppaan ja tulin ulos yhdet conversen keltaiset tennarit rikkaampana, ehkä myös köyhdyin samalla jonkin verran, mutta ei se ole niin vakavaa. Sain ylioppilaslahjaksi lahjakortin jalkahoitoon ja tänään siis kävin elämäni ensimmäistä kertaa jalkahoidossa. Otin samalla myös kasvohoidon ja voi että kuinka nautin. Oli ihanaa vain olla ja rentoutua. Ehkäpä menen toistekin!

Tajusin tänään, että oikeastaan elämäni on melko kadehdittavaa tällä hetkellä. Vaikka minulla ei olekaan opiskelupaikkaa, koska Alkio-opisto peruuntui ja vaikka minulla ei olekaan vierelläni ihmistä, jonka kanssa jakaa kaikki elämän ilot ja surut, silti minulla on jotain mitä moni kaipaa. Nimittäin vapaus. Voin mennä minne haluan, voin olla missä haluan. Kukaan ei sido minua minnekään. Voisin vaikka lähteä kiertämään maailmaa ja nähdä niin paljon. Aina ei ole vain niin helppoa olla onnellinen, koska tuntee itsensä todella eksyneeksi, mutta miksi pitäisi aina tietää niin paljon. Miksi pitäisi tietää missä on puolenvuoden päästä tai että mitä haluaa tehdä työkseen. Tietäminen on oikeastaan ihan tylsää. On paljon hauskempaa kehitellä mielessään hurjia kuvitelmia omasta tulevaisuudestaan ja lopulta kuitenkin tyytyä melko yksinkertaiseen elämään.