Keltaiset tennarit.

Hassuu miten kaiken sen jälkeen voi olla normaalisti. Voi jutella tyhjänpäiväisiä vaikka pinnan alla on todellisuudessa niin suuria asioita, ettei niistä ehkä edes selviäisi puhumalla.

Nyt on oikeesti aika hassu fiilis. Elämä tuntuu jotenki helpolta.

Oon joskus yrittäny miettii, mut en edelleenkään oo ihan varma mistä alko miun keltasen värin villitys. Muistan vaan, et joskus tajusin et mulla ei oo yhtään keltasta paitaa ja sit piti tilata niitä H&M:ltä. Sen jälkeen mulla on ollu keltasena t-paitoja, toppi, huppareita, housut, vyö, aurinkolasit, alusvaatteita, tennarit, lapaset. Olikohan siinä kaikki. Ja sama meno jatkuu. Aina kun nään jotain keltasta niin kuuluu heti: Oi ihana keltanen! Ja niin kävi taas kun näin nää tennarit ja voihan vitsi, ostettava ne oli. Mut kattokaa nyt, eikö ookkin ihanat! Ensimmäiset keltaset tennarini ostin seppälästä ja ne ei edes ollu varrelliset. Nää on ehkä vielä sata kertaa paremmat kun ne. Näistä aion pitää niin hyvää huolta, että en koskaan joudu luopumaan niistä.