Joskus vaan toivon, että olisin joku muu. Että olisin jostain toisesta ajasta tai tulisin ihan kokonaan eri maailmasta. Semmosesta maailmasta, jossa kaikki ois jotenkin paljon helpompaa ja yksinkertasempaa. Jokaiselle ois valmiiks määrätty tehtävä, joka pitäs elämässään täyttää ja että ois silleen tavallaan automaattisesti osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Joskus sitä vain toivoisi, että elämä olisi niinkuin satua.
Jonain päivänä ihmisen on kai vaan pakko irrottautuu kaikesta tutusta ja turvallisesta ja kokeilla omia siipiään. Jotenkin vaan tuntuu niin hankalalta lähtee. Sitä ajattelee, että jospa nyt kuitenkin sitten täällä on asiat paremmin ja harmittaa, kun lähden. Ja mistä sitä edes tietää milloin on oikea aika lähteä tai onko sellaista ylipäätään olemassakaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti