Älä etsi, vaan löydä.

Oon taas ymmärtäny jotain tästä elämästä ja omista mielenliikkeistäni!

Oikeastaan en tajua ihmisiä, jotka etsimällä etsii elämäänsä jotain suurta rakkautta. Ne kokeilee vähän sieltä ja täältä, et josko nyt tämän kauniin neidin/komean herran kanssa minulla olisi todella paljon yhteistä. Miusta ulkonäkö on ensinnäkin ihan väärä lähtökohta. Se riippuu enemmänkin siitä tunteesta miten joku saa sinut tuntemaan itsesi arvokkaaksi ja ainutlaatuiseksi ja siitä miten toisen seurassa on vaan hyvä ja helppo olla. Sitä paitsi ehkä yks maailman ihanimmista tunteista on just se kutkuttava olo, kun alkaa tuntuu siltä, et on rakastumassa ihan huomaamattaan ja vastoin omia odotuksiaan. Yhtäkkiä jostain ihanasta ihmisestä tuleekin vielä niin paljon ihanempi. On niin ihanaa olla just siinä rajamailla ja vielä hetki taistella sitä tunnetta vastaan, joka on ottamassa vallan. Nimittäin sitten kun sille tunteelle antaa vallan ja sen antaa levitä koko kehoon, sen jälkeen sitä ei enää koskaan saa pois, vaan se tunne säilyy ikuisesti kehon muistissa. Tavallaan se aina mullistaa koko maailman ylösalasin kun myöntää itelleen, et on rakastunu.

Ajatuksia tästä päivästä:
Ulkona on harmaata ja tihkuttaa vettä.
Pitäisi mennä pyörällä töihin -> kastun.
En tiedä mitä ottaisin evääksi. Leipä on niin tylsää.
En tiedä mitä laittaisin päälle. On niin kylmä.
Töissä on itikoita.
Kassa ei illalla kuitenkaan täsmää.
Työkaverini sanoo taas 10 kertaa: joo-o, joo-o, sillä jo niin tutuksi tulleella äänellä,
vaikka eilen oli ensimmäinen yhteinen työpäivämme ikinä.
Päivä on kuitenkin hiljainen ja vaivun koomaan, mutta toisaalta ehkä voin sitten pitää pidemmän kahvitauon hyvällä omalla tunnolla.

Oho, täytyy rientää!