Voi elämä.
Siinä on kaks sanaa, jotka kuvaa kaikkee tätä. Miltä elämä just nyt tuntuu, miten en voi uskoo, että huomenna, siis oikeesti huomenna, saan painaa valkoisen lakin päähän kaikkien niiden ihmisten kanssa, jotka on tullu niin tutuiks ja turvallisiks tän kolmen vuoden aikana.
Miten voinkaan olla jo tässä, kun vasta oli kylmä ja pimeä tammikuu. Kaikki tuntu niin kaukaiselta ja tavottamattomalta. Ja nyt se kaikki onkin jo tässä.
Mie tein sen.
Mie pystyin siihen.
Ootan niin innolla huomista ja sitä, että saan olla taas hetken prinsessa.
Mulla on täydellisin mekko ikinä ja voi oon niin ilonen kun vihdoin saan laittaa sen päälle!
Kaikki asiat alkaa olla kunnossa. Ei puutu enää kun kampaus niin todellakin olen valmis huomiseen päivään. Huomenna aion olla onnellisempi, kuin koskaan. Aion nauttia täysin siemauksin siitä mahtavasta tunteesta, kun saan luvan painaa lakin päähän. Aion nauttii kaikista ihmisistä miun ympärillä ja hyvästä ruuasta. Huomenna en aio murehtii yhtään mitään, enkä aio antaa minkään pilata päivääni.
Huomenna aion hymyillä aurinkoisinta hymyäni ja säteillä niin, että kaikki sen näkee: "Tuolla menee onnellinen ylioppilas. Niin paljon saavutettuna, mutta silti vielä niin paljon edessä. Koko elämä aikaa nauttia."
Ja ei, en aio edes silloin lakata hymyilemästä vaikka sataisi kaatamalla vettä ja meikit valuisi pitkin naamaa.
Huomenna on vain hymy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti