maanantai 11. kesäkuuta 2012

Life's so fucking pretty.

Miksi se on niin paljon helpompaa lakata kokonaan tuntemasta, kuin kestää koko tämä järjettömän suuri tunneskaala? Joskus oon vaan niin väsyny, että en jaksa tuntee. En jaksa tuntee kaikkia niitä negatiivisia tunteita, jotka usein on miun sisällä. Silloin vaan lakkaan tuntemasta. Ulkoistan itteni niistä. Väitän, että ne ei koske minnuu, vaikka ne on miun tunteita. Ei ehkä mikään maailman paras tapa käsitellä tunteita. Mutta entä jos ei aina vaan jaksa sitä musertavaa ikävän tunnetta, tai sitä latistavaa epäuskoo tähän kaikkeen. Eikö sillon oo parempi vaan poistaa ne tunteet elämästään kuin antaa niiden ottaa vallan.
Miun elämältä puuttuu edelleenkin suunta. Nytkin ulkona on ihan tajuttoman kaunis ilma ja mitä mie teen? Mie istun koneella, mutta toisaalta ketä se kiinnostaa. Mitä välii sillä on kellekään vaikka käyttäsin kaikki päiväni ja yöni koneella istumiseen?

En päässy yliopistoon lukemaan Suomen kieltä ja kirjallisuutta. Tosin eipä se kyllä kovinkaan suuri yllätys ollu. Olin saanu valintakokeesta kokonaista 7 pistettä ja niistäkin 6 oli siitä novellianalyysistä. Ois pitäny saada vähintään 20 pistettä, et ois ollu ees mahikset päästä sinne. Joo, en oo yllättyny, mutta ehkä sitten kuitenkin hieman pettyny. Mulla ei oo oikeesti mitään ideaa siitä mitä teen syksyllä. Mitä mie teen koko tälle miun elämälle?

No ehkä tässä elämässä on jotain hyvääkin. Nimittäin tajusin mikä on kaikkien niiden kauniiden sanojen merkitys. En kerro rakastavani ja kaipaavaani siks, että sen jotenkin pitäs nopeuttaa asioita, vaan siks, että ne sanat auttaa muistamaan mitä kohti oon matkalla. Tarviin niitä sanoja selvitäkseni läpi tän kaiken ja huomatakseni jonain päivänä, että kannatti jaksaa uskoo kaikesta huolimatta.

Ai niin! Ajattelin laittaa tänne jotai kuvia, joissa on lakki. Melkein unohtu ku aloin pohtii taas syvällisiä.

Onneks miun ilme on vaan vähä vammanen tällä kertaa.
Ei puhuta ilmeestä, mut tässä näkyy miun ihana mekko!


Olihan se ihan kivaa päästä ylioppilaaks, kun sai juhlii ja kaikkee. En vaan vielä oikein oo keksiny, et miten voisin hyödyntää tätä mahtavaa saavutusta tulevassa elämässäni.

4 kommenttia:

  1. Ooi miten ihana mekko siulla on! :> Kaaaaunis. Ja harmi ku et päässy opiskelemaan. :c Miulla on ollu ainaki jotenki hirveen tyhjä olo kun oon jo jonkin aikaa tienny että en tuu pääsemään minnekään. :D Mut onhan tietysti täydennyshaku, jos sieltä sattuis jotenki ihmeellisesti löytymään jotain semmosta joka kiinnostais. Millaset ne pääsykokeet muuten oli? Jos vaikka joskus hakis sille alalle.. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Itekin kyllä tykkään tuosta mekosta ihan tosi paljon. Ehkä siksikin, että oon ite saanu valita kankaan ja mallin ja se on ihan uniikki kappale, koska serkku teki sen mulle :) Ehehe, kellää ei oo samanlaista! ;D Ja joo, kyllä mie sen itseasiassa kans jo tiesin sillon kun pääsykokeesta lähin että en tuu saamaan opiskelupaikkaa. En osannu vastata puoliinkaan kysymyksistä. Se pääsykoe on aika vaikee. Pitäs lukee ihan tajusti ja opetella kaikkia ihme sanoja. Ne kysymykset oli sellasia tyyliin kirjoita sana olut monikon passiivin imperatiivissa tyyliin. Ja jotai et kirjoita nämä suomenkielen konsonantit jossai ööh mikähän se sana oli joku aalla alkava ihan ihme en edes muista :D Mutta niin jos aikoo alalle niin kannattaa lukee pääsykoekirjat huolella ja vielä opetella muistamaanki sieltä jotain ;D

      Poista
  2. Aaa niin vähän pelkäsinkin... :D Kuulostaa melko kamalalta, varsinki tämmöselle joka ei oikeesti muista ikinä mitään tärkeitä juttuja. :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä vaa. En tiiä jaksanko ees yrittää ens vuonna uudelleen, kun näin millanen pääsykoe niin mieti millasta se opiskeluki varmaan ois.. :D

      Poista