Joskus ehkä vähän friikkaan turhaan. Asiat tuntuu jotai 20 kertaa isommilta kun mitä ne on. Yleensä jos siinä tilassa avaan suuni ja annan kaiken tulla ulos niin on varmaa, että kadun sitä myöhemmin. Onneks oon oppinu jo sen verran itestäni, et älyyn pitää suuni kiinni. Harmi vaan, että näin ollen en oikein koskaan kerro ajatuksistani, koska sillon kun en oo sekoomassa niin ei asiat tunnu niin suurilta. Ei niillä oo niin välii, et niistä kannattas ruveta puhumaan. Ja sillon taas kun oon sekoomassa niin kyllä haluisin sanoo, mutta siinä tilassa on vaan parempi olla ihan hiljaa. On muute aika kinkkistä.
Hehei, sähköpostiin oli tullu tän kesän työvuorolistat. Tavallaan ootan ihan innoissani, että työt alkas, kun ei tää kotona istuminen enää oikein säväytä, mutta sitten toisaalta aika pelottavaa olla koko päivä kahestaan jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa töissä. Varsinkin jos on hiljanen päivä ja ei edes käy ihmisiä. Siinä sitten mietit, että mitäs mukavia tässä juttelisin. Pitäs varmaan rueta neulomaan jotain niin ois edes jotai tekemistä siinä istuskellessa. Mie kun vaan oon niin kätevä käsistäni, että voi elämä. Noo, kyllähän niihin ihmisiin tutustuu ja viime vuonna kaikki oli ainaki tosi kivoja niin eiköhän tänäki kesänä oo ihan hauskaa. Mutta vois kyllä silti yrittää keksii itelleen jotain tekemistä. On silti aika tylsää ihan vaan istuu ja odotella.
Ihmiset on vähä hassuja, kun ne vaan aina odottaa jotain seuraavaa vaihetta tähän elämään. Itekin huomaan ajattelevani miten varmasti oisin onnellisempi sitku ois joku tulevaisuudensuunnitelma tai sitku ois opiskelupaikka tai sitku ois sitä ja ois tätä. Ei se nyt ihan niinkään taida mennä. Olipa ihmisellä asiat miten tahansa elämässä niin aina se riippuu ihmisestä itestään et osaako olla onnellinen vai ei. Ehkä voisin taas vaihteeks olla onnellinen, kun on tässä jo tullu synkisteltyy. Eikä mittää sitku vaan nytku!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti