Friends.

Valitin yhtenä päivänä ystävälleni, etten yhtään tykkää itestäni tällasena sekopäänä. En yhtään ihmettele jos ihmiset saa miusta tarpeekseen ku käyn aina ihan ylikierroksilla ja skitsoilen niin paljon. 
Rakas ystäväni totesi tähän, että ei et sinä ole skitso. Olet vain rakastunut, minkä sille voi.
Niin kai yritän itekin ajatella, mutta tavallaan oli helpottavaa kuulla se myös jonkun muun suusta. Oli helpottavaa saada tietää, että joku ymmärtää ja hyväksyy sen et oon ihan kun joku liian kireelle viritetty vieteri, eikä ajattele et oon vaan kauheen ärsyttävä tapaus. 
Yritän vaan niin kovasti olla normaali, että miusta tulee entistäkin epänormaalimpi. Lopulta en edes tiedä mikä on oikeesti normaalii ja oon oikeesti ihan jotain muuta ku normaali.

Ystävät on
♥ hassuja ihmisiä, joiden hymy ja nauru on paras lahja ikinä
♥ maailman tärkeimpiä ihmisiä, koska yksin ei pärjää täällä yksikään
♥ ihmisiä, joiden onni menee aina oman onnen edelle
♥ niin tärkeitä, että mikään ei voi niitä korvata

En tiedä muistanko sanoa tarpeeksi usein, että kiitos kun olet ystäväni. Kiitos, kun olet olemassa ja osa elämääni.

Kiitos kaikki ihanat. Kiitos ihan todella paljon. Ilman teitä en olisi mitään.