Perjantaina 8.6. oli Summerissa, tarkemmin sanottuna Tanssiakatemiassa, sellanen kohta josta löysin itteni. On oikeesti jännää, kun vaan katot jotain ohjelmaa ja sitten tajuut, että tuohan on ihan ku miun elämästä. Nuo sanat kävis aivan yhtä hyvin miunkin suuhun.
Mulla pitää ilmeisesti aina olla joku ohjelma, jota seurata. Nyt se on sitten Summeri ja erityisesti Tanssiakatemia. On vaan niin parasta, kun tietää, et aina siihen tiettyyn aikaan päivästä voi istuu telkkarin ääreen ja keskittyy siihen ohjelmaan. No sit tietysti kun työt alkaa niin pitää taas kattoo netistä, mut onneks on olemassa areena!
Miun piti tänään olevinaan kirjottaa tänne jotain toooooosi syvällistä ja nyt mie selitän jostai telkkariohjelmista. Jepjep. Ehkä mie en vaan oo ollu kovinkaan syvällinen viime päivinä. Tai jotain. Oon ajatellu, mut tavallaan en oo. Ehkä enemmän kaikkee muuta ku tätä omaa elämää. Tai en tiiä.
En tajuu, että nyt on kesä. Vaikka oli kevätjuhla niin jotenkin silti vaan luulen, et muut on edelleen koulussa. Mikään ei kauheesti muuttunu niistä kahesta kuukaudesta, jotka vaan olin yksin kotona kirjotusten jälkeen. Edelleen oon yksin kotona päivät ja haahuilen saamatta mitään aikaan. No okei, ulkona on vähän lämpimämpi ja voi käyttää toppeja + lyhyempi lahkeisia housuja. Toisaalta tänäänki yritin mennä trampalle ottaa aurinkoo niin arvatkaa vaan menikö just pilveen ja sit tuli itikat.
Ai niin, aamulla kun heräsin niin löysin keittiönpöydältä sellasen kivan lapun, jossa minnuu epäsuorasti pyydettiin tekemään mansikkaraparperikiisselii. Harmi vaan, et mulla ei oo hajuukaan miten sellasta oikein tehään. Okei, löysin kotsankirjasta ohjeen, mutta ei siitä nyt silleen kauheesti ollu apuu, kun nehän on siinä sellasia ihan miniannoksia niin mistä minä tiiän paljonko minun sitte pitäs mitäkin laittaa. Tais jäädä kiisselit keittelemättä, et sori vaa.
Tulipa tästä fiksu. Eli siis ihan miun näkönen! Tunnen itteni nimittäin taas tosi fiksuks. Oujea.
"En koskaan ollut lätkässä Christianiin.
Kiinnyin häneen hitaasti ja pysyvästi.
Vedenpitävän tussinkin voi hinkata iholta pois,
mutta siitä jää silti jälki.
Christianista on tullut osa minua.
Tajusin sen juuri.
Olen rakastunut.
Olen vuoristoradan huipulla, korviani myöten rakastunut.
Voi paska."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti