Piilotin kirsikansiemenen mustaan multaan, nyt kastelen sitä päivittäin ja toivon jonain päivänä näkeväni ruukussa uuden elämän alun, pienen vihreän verson josta tulee minun oma kirsikkapuuni.
Sain kirjeen, jonka sisältö ei juurikaan enää yllättänyt, mutta kiva että se silti tuli. Syksyllä puhaltavat sitten taas täysin uudet tuulet, jos nyt joskus sinne asti päästään.
Olen oppinut elämään enemmän tässä hetkessä, miettimättä niin paljoa mennyttä ja tulevaa.
Töissä hymyilin käteen kirjoitetuille aakkosille jotka kurkistelivat hihan alta, kirosin kirjojen paljoutta ja ajattelin "enää kolme päivää, jaksan kyllä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti