Hello stranger.

Piilouduin tummien aurinkolasien taakse, kuuntelin puhetta josta en ymmärtänyt sanaakaan ja tunsin olevani muualla, kaukana jossain, tunsin vain että vierellä seisoo tärkein, ei se jonka tuoksu leijaili ilmassa.
Ilahduin tutusta naamasta vieraiden keskellä, vastailin fiksusti ja ihastelin värikkäitä kenkiäni muiden mukana.
Oli paljon pohkeita, oli muukalaisia jotka katsoivat kuin tuntisivat.
Lasien takana olin vain minä. Ei tarvinnut olla läsnä, ei tarvinnut yrittää. Kun en oikeasti halunnut. Kun sellaisena en itseäni tunne, sellaiseksi en enää halua muuttua.
Pieniä välähdyksiä siitä kaikesta mitä joskus oli, vain pieniä, lähes olemattomia.
Ei ole enää syytä yrittää, nyt on lupa luovuttaa.