Olo on väsynyt, kaiken antanut, mutta onnellinen.
Mietin onko minun elämässäni Lintu, joka opettaa minut lentämään, tai olenko ehkä jollekkin se Lintu, saatanpa vaikka olla.
Kuuntelin pienten tyttöjen juttelevan. "Olen itkenyt viimeksi vuosi sitten", ne sanoivat. Hymähdin ja ihmettelin, milloin minusta on tullut tällainen nyyhkijä.
Tänään oli hyvä ja helppo olla, nauru kupli sisällä.
Sain vahvemman déjà-vun kuin aikoihin. Se vain tuli siinä katsoessani minulle tuntemattomia ihmisiä luomassa silmieni eteen toista todellisuutta.
Kuin olisin jo elänyt sen kaiken kertaalleen, mutta kuinka olisin voinut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti