maanantai 3. kesäkuuta 2013

Pisaran poskeltani nuolaisen, sadepisaran suolaisen.

Mielessäni on paljon kaikkea sellaista, mitä en koskaan sanonut tai tehnyt.

Nousen varpailleni halatakseni sinua ja kuiskaan korvaasi "olet niin komea".
Pilaan parisuhteen sanomalla pari valittua sanaa keskellä yleistä uimarantaa. Kerron hänelle tai ainakin vihjaan, lähtiessäni vilkutan sinulle keskisormellani.
Sanon kyyneleet silmissäni "nyt olet varmaan tyytyväinen, kun kukaan ei enää soita minulle, en enää puhu puhelimessa monta kertaa päivässä ja naura typerästi. Nyt olet varmaan niin helvetin tyytyväinen".

Mietin toisinaan ihan liikaa asioita, joita ei koskaan tapahtunut.
Pääni on täynnä asiaa, mutta mitään ei tule ulos.
Sinne ne jäävät, mielen sopukoihin, pesimään ikuisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti