Ei sydän siitä kuole jos sen naarmuttaa, murehet ja huolet se jaksaa kannattaa.

Ihmisillä on huolia ja ongelmia, murehtivat sellaisia joita minä en koskaan keksisi murehtia.
Miettivät miten käy ystävien jotka eivät ole vielä löytäneet Jeesusta, tai että onko väärin nauttia tästä elämästä ja toivoa ettei Jeesus vielä ihan heti tulisi takaisin ja veisi meitä ikuiseen elämään.
Hämmennyin näistä kovin, vertasin omiin murheisiini.
Murehdin aikaisia aamuja ja pitkiä koulupäiviä. Murehdin sitä kun sataa ja joudun kävelemään kouluun. Minua huolestuttavat pimeät illat ja se kuinka jaksan, kylmät talvipäivät ja viima poskilla. Pelkään loukkaavani muita ihmisiä ja jääväni aivan yksin kaiken ulkopuolelle, pelkään etten koskaan osaa täysin itsenäistyä.
Ovatko huoleni nyt sitten jotenkin huonompia, koska ovat niin maallisia. En tiedä.
Ovatko muiden huolet nyt sitten aiheellisempia, en tiedä.
Niin paljon on asioita, joita en edes älyä murehtia ja hyvä niin.