Huomasin että keittiön kaktus kukkii, suuria punaisia kukkia.
Ajoin autolla joka käynnistyi nappia painamalla, niin hämmentävää.
Tämä päivä on aivan huomaamatta vienyt kaiken voiman, jäljellä on vain väsynyt pieni ihminen.
Huoli on ujuttautunut salakavalasti sydämen päälle, se ei anna nukkua vaan pakottaa rukoilemaan.
Vaadin itseltäni taas liikaa, revin itseäni sinne ja tänne, revin koska lupasin.
Loma, minun loma, huomenna on minun ikioma lomapäiväni, ei ole pakko mitään, ei jos en tahdo.
Nukun, luen, valokuvaan, ehkä siivoan vähän koska äiti tulee kohta kotiin.
Kohta äiti on taas täällä, kohta loma on ohitse, kohta minulla on pysyvä ajokortti.
Kohta, ihan kohta minä hymyilen leveämmin kuin aikoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti