Heräsin tänä aamuna äärettömään turhuuden tunteeseen.
Tässäkö se on koko elämä, tässä.
Herätä aamulla väsyneenä, mennä töihin tai kouluun, elää päivä hymyillen, tulla kotiin taas väsyneenä, pian huomata herätyskellon herättävän uuteen päivään.
Aina väsynyt, aina kokonaisia päiviä täytettävänä.
Mikä on näiden päivien tarkoitus, mikä niiden merkitys.
Jotakin puuttuu, jotakin suurta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti