Oikeastaan se on aika hämmentävän upeaa, että olen nyt tässä. Opettelen toimittajan hommia, työskentelen lehdessä. Tästähän minä "haaveilin" jo silloin ala-aste ikäisenä, kun kaikki oli vielä niin kaukaista ja unenomaista.
Siinä minä sitten kuitenkin tänään istuin, tuntemattomien ihmisten kahvipöydässä tekemässä juttua. Hurjaa, valtavan hurjaa. Ehkä myös hieman kiusallista ja kankeaa. Huomasin että kynsinauhani vuotaa verta, enkä osannut kysyä niin sanotusti tyhmiä kysymyksiä vaikka olisihan sitä voinut. Mutta eihän kokemusta saa kuin tekemällä ja aina on oltava ensin se vaivaannuttava eka kerta.
Huomenna yritän sitten kirjoittaa jutun onnettomista muistiinpanoistani. Ainakin huomasin sen, että tullakseni ammattilaiseksi on käsialani muututtava huomattavasti vaikeampi lukuiseksi.
Sitä kohti, pikku hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti