lauantai 21. helmikuuta 2015

God save us everyone, will we burn inside the fires of a thousand suns?

Kaikkihan tietävät ne eri kastit jotka erottavat meitä ihmisiä toisistamme, ne sellaiset joiden ei edes kuuluisi olla olemassa. On ne coolit, sitten tavalliset ja kaikkein alimpana hyljeksityt. 
Muistan kuinka jotenkin oletin että tottakai kuulun niihin cooleihin, suosittuihin joille koulunkäytävät olivat paikka jyrätä ei niin suositut alleen. Aloitin kouluni ja pikkuhiljaa huomasin että, ei minä en koskaan tule olemaan sellainen suosittu tyttö. Tulen aina olemaan vain normaali, oikeastaan tavallisen ja hyljeksityn rajalla.
Yläasteella eräs rinnakkaisluokkalainen poika erittäin selvästi osoitti minulle paikkani siellä hyljeksittyjen maailmassa. Taistelin silti urheasti paikastani tavallisten joukossa, sellaisten jotka saavat elää huomaamattomasti omaa elämäänsä. Oikeastaan koko yläasteeni ajan minua yritettiin tallata maanrakoon, hitaasti mutta varmasti. En silti antanut periksi, en tuumaakaan. En todellakaan aikonut antaa itseään hirmu cooleina pitävien ihmisten lannistaa minua.
Lukiossa sellaiset tyhmät roolit alkoivat jo karista, eikä kastien rajat olleet enää kovinkaan selvät. Kaikki tuntuivat olevan enemmän samalla tasolla. Silti siellä oli se riittävä yksi ihminen, joka sai minut tuntemaan oloni epämukavaksi ja hyljeksityksi. Tunsin etten vain ollut tarpeeksi cool tai normaali saadakseni hänen hyväksyntänsä. Joskus tuntui että ihan vain se että olin ylipäätään olemassa, riitti ärsyttämään niitä jotka saivat minut tuntemaan itseni todella epävarmaksi.

Nyt olen oppinut hyväksymään sen, että aina on niitä jotka katsovat minua ylimielisesti olevinaan paremmista asemistaan. Aina on niitä, joille en vain riitä sellaisena kuin olen. Ja se on ihan okei, ei minun tarvitsekaan saada heidän hyväksyntäänsä tai olla heidän kanssaan tekemisissä vapaaehtoisesti. Oikeastaan en edes haluaisi olla ihminen, joka tuntee itsensä jotenkin niin paljon paremmaksi kuin muut että olettaa oikeudekseen olla ylimielinen. Ei en todellakaan.
On ihanaa olla juuri tällainen, on ihanaa olla minä. Hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat ja antaa jokaisen elää omaa elämäänsä.

Peace.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti