Olen kuullut legendaa nuorista, jotka eivät koskaan ole lähettäneet kirjettä. Eivät koskaan ole kirjoittaneet osoitetta kuoreen ja liimanneet postimerkkiä sinne oikeaan ylänurkkaan. Tämä aiheuttaa minussa kauhunsekaisia tunteita.
Mihin, mihin tämä maailma oikein on menossa?
Minä en tiedä mitään parempaa kuin kirjeiden ja korttien lähettäminen. Voisiko olla parempaa ja aidompaa tapaa ilahduttaa ystävää kuin postikortti. Ajatuksella valittu, rakkaudella lähetetty. Tai voisiko olla parempaa väylää pitää yhteyttä kauempana asuviin ystäviin, kuin kertoa elämästään pitkissä kirjeissä. Tähän minä olen kasvanut, etanapostin rakastajaksi.
Mutta eipä siinä itsekin sain lempikampani ja jokaiseen sormeen liian ison sormuksen takaisin kirjekuoressa, johon postimerkki oli liimattu vasempaan ylänurkkaan. Sydämeni itki hetken verta. Ei niinkään kirjeen sisällön takia, vaikka kirpaisihan sekin. Vaan ennemminkin sen takia että todella olin ollut ihmisen kanssa, joka ei edes tiedä mihin kohtaan kirjettä postimerkki kuuluu liimata.
Joku taso kai se tässäkin hommassa pitää olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti