Kaikki on oikeastaan aika hyvin, juuri tässä, juuri nyt.
Sain tänään hymyilyttävän kirjeen ja ikävöin vähän.
Joillain ystävillä vain on sellainen vaikutus, ne saavat hymyilemään matkojenkin takaa.
Olin taas parhauden luona kyläilemässä ja mietin miten mukavaa, että edelleen nähdään niin usein.
Vaikken koskaan olisi muuta uskonutkaan, kuulumme yhteen.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan, ei mikään meitä erota.
Join kahvia puoli kymmeneltä illalla.
Aivot kertoivat tämä on sopimaton aika kahville, mutta hyvää se silti oli.
Tänään vielä muutama luku Anna Kareninaa ja sitten unille.
Pus, te kaikki ihanat, jotka saatte hymyn huulilleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti