Kaunis Marjaana polkee jälleen, ruuvit on irrallaan ja renkaat lyö tyhjää.
Kaunis Marjaana sulkee silmät, aina on joku joka ottaa vastaan.
Maailman suloisin lapsi ja hämmentävät aplodien äänet kirjaston aamuhiljaisuudessa.
oi kuule liian laiha rakkaani, niin kuin kitaraani soitan kylkiluitasi
En pelkää enää autolla ajoa, enkä liikennevaloja. Automatka on minun hetkeni.
En pelkää vuorovettä enkä vieraita, kuulin kolibrin ja itkin vuoksesi
Jännittynyt odotus päättyi jälleen kerran pettymykseen ja totesin, etten jaksa enää.
Ei se oo mulle mitään, niin kauan kun en kaikkea saa
Iloistakin iloisempaa, tunsin aitoa onnea auringon paistaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti