Tänään oli aamu, kun en olisi ollenkaan halunnut nousta.
Voiko olla mitään masentavampaa, kuin lauantaiaamuna herätys kello seitsemän, koska pitää mennä töihin? Lisäksi oli väsy, ja autokriisi, ja hiuskriisi, ja vaatekriisi.
Töissä sitten eräs ihminen totesi miten mukava minua on katsella, kun minulla on niin kivat vaatteet ja hiuksetkin on niin kivasti. Kaikki oli kuulemma täydellistä.
Päivästänikin tuli sillä hetkellä lähes täydellinen. Ainakin viimeistään kotimatkalla kun ajaessani eri autolla kuin yleensä tunsin oikeasti osaavani.
Voittajafiilis, selvisin tästä päivästä joka alkoi täydellisen epäonnistuneissa merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti