Tietävätkö ne miten yksinäiseksi tunnen itseni.
Osaavatko ne edes kuvitella sitä tunnetta, joka sisälläni asustaa, kun näen ne yhdessä.
Joskus ne ovat itsekin tunteneet sen, mutta nyt niiden ei enää tarvitse.
Niillä on jotain sellaista, joka poistaa sen tunteen, eikä sitä sitten tarvitse enää edes muistella.
Se on niin helppoa unohtaa, kun vain on jotain.
Minulla ei ole, ja joskus tuntuu etteivät ne todellakaan tajua.
Vähän olen kyllä pettynyt, mutta voiko niitä siitä syyttää.
Tuskin vain.
En minäkään varmaan muistaisi, jos minulla olisi sitä mitä niillä on.
Paljon, paljon ajatuksia yhteen päivään.
Päiväkirjan sivut täyttyvät tänä iltana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti