Haluaisin sanoa, paljonkin.
Haluaisin osata kertoa.
Mutta miten voi pukea sanoiksi jotain sellaista, jota ei itsekään ymmärrä.
Niinpä.
Ei mitenkään.
On vain parempi antaa olla ja unohtaa.
Yksin en pysty kantamaan tulevaisuuden painoa harteillani, mutta siellä ei ole meitä.
Siellä on vain suuri tuntematon, joka avautuu koko ajan silmiemme edessä.
Tästä hetkestä jää vain muistot ja siellä olemme me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti