Aivoni ovat virittyneet täysin väärälle taajuudelle, ne poimivat ympäröivästä maailmasta häiritseviä asioita.
Aamulla ensimmäisenä huomioni kiinnittyi ulkoa kuuluviin aurausääniin, "on satanut lunta" ajattelin.
Kouluun kävellessä huomasin talonpihaa auraavan traktorin, heti seuraavana salkoon nostetut liput.
Kirosin ääneen.
Koulussa olisin voinut vain jäädä siihen, juuri siihen missä tuoksui partaveden ja tupakan suloinen sekoitus, olisin voinut jäädä siihen ja hengittää tuota tuoksua sisääni loputtomiin.
Minä päätin uskaltaa, ainoa asia mitä siitä hyvästä sain ovat nämä pakonomaiset ajatukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti