Tunnen oloni hyljätyksi ja epäonnistuneeksi.
Siitä kai se unikin kertoi.
Uni, jossa minulle tärkeäksi tullut ihminen oli kuin minua ei olisi ollut olemassakaan.
En tiedä elänkö ikuisessa epäonnistumisen kierteessä, vai onnistunko vain tosiaan aina mokaamaan.
Ihmiset näkevät minut kaikesta huolimatta ihanan iloisena, pirteänä ja nauravana.
Väritän elämääni aina positiivisuuden värein, olipa se sitten kuinka synkeää tahansa.
On oltava jotain hyvää, tai en enää tietäisi miksi elän.
Toisilla on taito selvitä mistä vaan, ehkä minullakin sitten on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti