Ensi viikolla joudun taas kohtaamaan yhden pahimmista peloistani, enkä oikein tiedä kuinka siitä romahtamatta selviäisin.
Sairaala kaikkine outoine hajuineen, neula jota en missään nimessä haluaisi lähelleni, verta jonka näkeminen tekee olon heikoksi, tihentynyt hengitys, paniikki.
Ei pitäisi ajatella vielä, koska se ei ole ollenkaan ajankohtaista eikä se ajattelemalla siitä miksikään muutu.
Pelkään sitä yhtä lailla vaikka kävisin sen mielessäni läpi kuinka monta kertaa tahansa, tuhlaan vain energiaani ennen aikaiseen panikointiin.
Täytyy ajatella hyviä puolia.
Saan vihdoin tietää vaivaako minua oikeasti joku, todennäköisesti ylitän yhden pahimmista peloistani, ja palkkioksi hyvästä suoriutumisesta voin varata itselleni parturiajan.
Kyllä minä selviän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti