Meinasin tosin vaipua epätoivoon jo ennen kuin oli yhtään kukkaa valmiina, koska mulle ei vaan ole suotu käteviä käsiä kun on kyseessä käsityöt. Silti se on vaan ihan paras tunne, kun teet ketjusilmukoita ja pylväitä ja sun muita ja sitten siitä vaan tulee tollanen kukka. Miten siitä langasta voikin tulla jotain tollasta, en ehkä koskaan pysty sitä täysin käsittämään. Enkä ehkä koskaan osaa tätä tunnetta kellekään selittää. Se on vaan jotenkin niin... taianomaista.
Tätä päivää en juuri kokonaisuutena viiti edes ajatella, vaikka hengissä selvisinkin. Ostin aika extempore Happoradion uuden levyn, sitten tosin muistin että osallistuin johonkin kilpailuun josta voi voittaa sen levyn, toivottavasti en voita.
Mutta että sellasta niin, virkkaaminen on kivaa ja oon vaan kuunnellu Elefanttia koko päivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti