Näin leijoihin kultaisiin kirjoitan, kauneimman mä lauseen.

Viime päivinä on tapahtunut paljon, ja ehkä ongelma on juuri siinä.
En tiedä miten sen kaiken tähän tiivistäisin.
Lauloin "Mä tykkään susta niin että halkeen", tunsin kylmiä väreitä ja hengitin sisääni elinvoimaa sanoista "Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan".
Juha Tapio oli ihana, vaikka söikin pipo päässä hyviä tapoja noudattamatta.
Hämmennyin hymystä, jonka kohtasin keskeltä valtavaa ihmispaljoutta.
Siinä se oli aivan kuin sanoen "juuri sinua minä olen etsinyt", häkellyin ja punastuin.

Kerron teille vain ne hyvät asiat, keskityn nykyään muutenkin liikaa kaikkeen negatiiviseen.
Sylissäni on tuoksuva pupu, kupissa kahvia ja kuuntelen Kirkan Leijat biisiä.
Mikään kirjoittamani asia ei kuitenkaan tunnu jotenkin aidolta, ne kun ovat vain kaiken päälle liimattuja kiiltokuvia.
Niiden alla on se totuus, että yritän vain unohtaa sen kuinka paljon tuleva viikko minua ahdistaakaan.