Silmiä painaa, ei uni anna lainaa.

Takana kaksi hullun pitkää ja väsyttävää koulupäivää, 14 tunnin jälkeen kahdeksan ei tunnu kai enää missään.
Nauroin hervottomasti kissalle jolla on oma Facebook, kermakakulle ja housuttomalle jäbälle, sille kun minä hetkenä hyvänsä saattoi radiopuhelimesta kuulua täysin varoittamatta "Mau".
Etukäteen pelkäsin kuinka näistä päivistä selviäisin ja nyt ne ovat ohi.

Eilen illalla kotiin kävellessä jäin juttelemaan pupuille, siinä ne vain katselivat eivät vastanneet mitään.
Ainakin kuuntelivat, eivät juosseet karkuun.
Niin täytyisi meidän ihmistenkin muistaa tehdä kun jollain on meille asiaa, kuunnellaan toisiamme.