On hetkiä jolloin tunnen oloni hyväksi ja tasapainoiseksi.
En tunne itseäni pelokkaaksi, en sisältä puolikkaaksi ja eksyneeksi.
Tunnen että elämä kyllä kantaa, että minä selviän kyllä.
Oikeasti en voi tietää mitä Popi ajattelee kun se peuhaa lumihangessa, mutta minusta se näyttää onnelliselta.
Ajattelen aina miten se on tyytyväinen, miten se nauttii.
Ehkä se oikeasti ajattelee "saakeli ku jalatki jäätyy täällä".
Olen viime aikoina oppinut, että kaikki hyvät asiat kannattaa sanoa ääneen.
Olen kertonut ihmisille joita en edes kunnolla tunne, mitä hyvää minä heissä näen.
Niin hymyilyttävää ja yleensä palkitsevaa, kukapa meistä ei ilahtuisi saadessaan positiivista palautetta.
Yksi hymyilyttävä teko päivässä voisi pitää lääkärin loitolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti