Lapsuus.

Niin usein kaipaan takasin lapsuuteen. Kaipaan siihen huolettomaan olotilaan, kun ei vielä tajunnu miten häilyväistä kaikki on. Sitä vaan luuli et kaikki jatkuu sellasena samanlaisena ikuisesti. Kaikki päivät on aina samanlaisia. Eihän se niin mene.
Kaikki muuttuu. Kaikesta tulee erilaista. Mulla on enää yks mummo elossa, eikä sekään ole enää se sama mummo kun ennen. Ei enää se turvallinen ja ilonen mummo, kun sillon ennen. Niin monet asiat lapsuudesta on kadonnu.
Muistan, kun joskus oltiin joka kesä yökalassa serkkujen kanssa ja se oli jotain niin parasta aina. Sitten se vaan jäi. Enää ei tehdä niitäkään retkiä, eikä kai ehdittäskään kun kesät menee nykyään töissä. Kaikki on jo niin isoja, että kaikilla on oma elämä. Kaikilla on omat menot ja omat jutut.
Kaikki oli niin mukavaa ja huoletonta sillon pienenä. Päivät vaan lipu ohi ilman suurempia vaikeuksia. Huolet oli pieniä, kuten en haluu syödä tätä, tää on pahaa tai en haluu pukee noita vaatteita. Nykyäänki on edelleen nuoki huolet, mutta joukkoon on tullu paljon suurempia ja isompia ongelmia, jotka ei poistu noin vaan.
Se on aika surullista miten kaikki lopulta kääntyy ihan toisinpäin. Ennen se oli mummo, joka piti meistä huolta. Oltiin aina mummolassa yötä ja oli niin mukavaa. Nykyään ne ollaan me, jotka pidetään mummosta huolta. Niinhän se elämä tietysti vaan menee, mutta kyllä se vaatii vähän totutteluu.
Toisilla on elämä takana, toisilla vasta edessä.
Luonnollista, mutta ei aina niin kovin hauskaa.
Se on aika suuri muutos muuttaa pois kotoo. Sitä kun on asunu 18 vuotta samassa paikassa samojen ihmisten kanssa on aika vaikee tajuta, että niin ei tule aina olemaan. Sitä on vaan jotenki tottunu siihen, että joka ilta syödään yhessä ja viikonloput ollaan yhessä ja illalla katotaan yhessä telkkarii. Sitten sitä kaikkee ei enää olekaan. Aika pelottavaa.
Niin ja sillee vaa iha btw et tunnen itteni muuten aika tekopyhäks just nyt. Siinä niitä tän päivän huolia. Ei ole kovin helppoo tämä elämä, mutta kai se taas tästä. Jotenkin. Joskus.
Tähän loppuun vielä runo. Jotain fiiliksiä, en oikein tiedä mitä kun on niin sekava mieli niin otan vaan ihan jonkun runon.

Vierelläsi

Kun olet vierelläni, toivoisin sen hetken jatkuvan loputtomiin.

Yksin en ole mitään. 

Olen vain yksinäinen lumihiutale, joka leijailee maahan toukokuussa.

Kun halaat minua, toivon, että kätesi eivät koskaan poistuisi ympäriltäni.

Sylissäsi tunnen olevani turvassa, kuin mikään ei koskaan voisi minua satuttaa.

Kun olet luonani, en koskaan tahtoisi päästää sinua menemään.

Sinä teet minusta kokonaisen ja enemmän.

Sinä teet minusta minut.