Oon ehkä vähä taikauskonen höpsö, koska vaikka mulle ei koskaan oo, ainakaan muistaakseni, sattunu mitää epäonnista, kun on perjantai 13, niin silti siinä on sellanen kaiku. Sitä vaan alkaa vaistomaisesti ajatella, että voi ei, mitähän tästäki päivästä oikein tulee.
No ei tästä kyllä sen kummallisempaa ku edellisistäkään.
Kuuntelen tässä Elokuuta. Aika hassuu musiikkii.
Eilen illalla yritin olla luova ja kirjottaa runoo. Siitä ei kyllä oikein tullu mitään. Yritän kirjottaa kalevalaiseen, vai sanotaanko se kalevalalaiseen en tiedä, runomittaan eli joka rivillä pitäs olla kaheksan tavuu. Ei onneks ainakaan meinannu mennä hermot niiden tavujen kanssa. Sitten vielä yrität keksii sanoja, jotka tavallaan niinku rimmaa, mut ei silleen liikaa. Hieno selitys. Siinäkin tuli ongelma nimittäin en keksiny muita ku iha idiootteja riimejä. Se runo ei sit ihan kauheesti edistyny. Paitsi vähän kyllä joo! Kyllä siitä vielä valmis tulee. Toivottavasti. Pientä hieno säätöä se vaan kaipaa.
Ulkona oli aika lämmintä. Jutta houkutteli miut jonnekki moottorikelkan jälelle, vaikka epäilin että kestääköhän se. No juu, eihän se oikei kestäny. Kengät meni täyteen lunta kun upposin hankeen. Ei koskaan pitäs kuunnella mitä se koira haluaa!
En tiedä keittäsinkö itelleni kahvii vai en. Toisaalta ei nyt kauheesti tee mieli, mutta toisaalta onhan se aika hyvää. Liian vaikeeta ku aina pitäs päättää jotai.
Aika ilosta muuten, miun saksa lähti vahvana C:nä. Niin paljon kun jaksoinki lukee ja silleen. Oon aika tosi ilonen. Vielä kuukaus ennen ku tulee ees ne lopulliset tulokset! Sitten pitää lähtee ostaa lakki.
Voi että joku päivä tässä mietin sitä tunnetta, kun saa vaan laittaa sen lakin päähän ja on sillee: Mie tein sen! Mie pystyin siihen! Sinä päivänä ei saa ajatella pelottavaa tulevaisuutta, vaan nauttii siitä juhlasta.
Tuntuu, että ajatukset lentää tänään ihan ennätysmäistä vauhtia aiheesta toiseen. On niin paljon mietittävää ja niin vähän aikaa. Tai paljon. En tiedä.
Oon tänään ollu aika kyylä. Omaa elämää ku ei ole niin pitää sit kuluttaa päivät kyyläämällä muita. Se on ihan jännää aina toisinaan, mutta eihän se pidemmän päälle kovin jännittävää ole.
Okei, tähän loppuun voisin vaikka todeta, että sulaspa lumet äkkiä.
Ois niin ihanaa päästä taas viilettämään pyörällä pitkin isoja teitä.
Vois pyöräillä hiekkarannalle ja vaan nauttii auringosta.
Sitä on kesä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti