Aamulla kun heräsin niin ensimmäinen asia, jonka näin oli, että ulkona tulee taivaantäydeltä jättimäisiä lumihiutaleita. Se ei suoraan sanottuna kauheesti innostanu nousemaan ylös, mutta toisaalta lumihiutaleet on kauniita. Ja niinhän sitä sanotaan, että uusi lumi on vanhan surma, joten nyt vaan hushus sulakaa kaikki lumet pois!
Katoin illalla Titanicin, kun se niin sopivasti tuli telkkarista. Olin tässä jo pitkään suunnitellu, että oishan se ihan hauskaa kattoo joskus uudestaan. Täähän oli mulle siis toinen kerta, kun katoin kyseisen elokuvan. Ja edellisestä kerrasta taitaa olla viis tai ehkä jopa kuus vuotta. Kyllähän mie sen aika hyvin muistin, mutta en tietenkään kaikkee. Ja voi että, siinä sitten istuin yksin olohuoneessa telkkarin ääressä kello puoli yksi yöllä ja itkin. Ei sitä näköjään voi itkemättä kattoo. Ja varsinkin kun kukaan muu ei ollu kattomassa niin sain itkee ihan vapaasti ja ihan niin paljon kun huvitti. En tiiä, ehkä se karkas koko itku vähä käsistä lopulta, mutta kun kerran oli syy itkee niin eiku sit vaa antaa mennä.
Oon tänään vaan kuunnellu Scandinavian Music Groupii ja ihan tosissaan pureutunu tähän runokirjaprojektiin. Mulla on jo seittemän sivunen kirja kasassa. Eiku oho, ei olekaan, koska jos tulostaa kakspuoleisia. No siis kolme ja puol sivunen sitte. Jos osasin laskee. Kirjotin lyhyestä matikasta A:n. Yrittäkää ymmärtää.
En oo käyny tänään vielä ollenkaan ulkona. Hups. Nyt siellä ei oikeestaan enää sada, joten en voi käyttää sitäkään enää tekosyynä sille miks en jaksa mennä ulos. No ehkä mie vielä käyn lenkillä tässä kunhan nyt joskus saan tehtyy kaikki erittäin tärkeet hommani. Oikeestaan aika kivaa, että mulla nyt on oikeesti jotai tekemistä. On kivempaa, kun tuntee et saa jotain aikaankin, kun että vaan istuu ja hölmöttää.
Miun pitäs kai jaksaa huomenna olla ahkera ja mennä mummolaan siivoamaan. Kuulostaa melkosen raskaalta toimenpiteeltä. Miten minä pieni ihminen jaksan jotai mattoja puistella. Mutta toisaalta, kun nyt oon ahkera ja meen sinne huomenna, niin sitten se on tehty ja se on poissa päiväjärjestyksestä ja sit se ei enää ahista minnuu! Kyllä vain kuulostaa mahtavalta suunnitelmalta.
Aika jännää, ollaan isukin kanssa seuraavat kaks yötä täällä iha keskenämme. Tavallaan aika kivaa, koska isi ei koskaan vahtaa, että mitä mie teen. Se menee sillee et isillä on omat hommat ja mulla omat.
Mutta nyt voisin jatkaa runojen parissa tai ehkä jopa olla hurja ja mennä lenkille.
Mene ja tiedä mitä tässä vielä keksii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti