Luottamus.

Oon tänään miettiny sanaa luottamus. Sehän on aika pieni ja mitätön noin niinku sanana, mut sen merkitys on ihan valtava. Ehkä yks maailman suurimmista asioista on luottamus. Se on kaiken perusta. Ehkä jopa tärkeempi, kun rakkaus. Pelkkä rakastaminen ei aina vaan riitä, varsinkaan jos ei voi luottaa toiseen. Ei pelkän rakkauden varaan voi rakentaa toimivaa parisuhdetta.
Jokaisella pitäs kai olla edes yks ihminen, johon voi luottaa ihan satasella. Sellanen ihminen, joka ei hylkää eikä jätä yksin, vaikka kertosit tehnees jotain ihan kamalaa. Sellasesta ihmisestä kannattaa oikeesti pitää kiinni, koska ei sellasen luottohenkilön löytäminen niin helppoo oo.
Mulla on aika monta sellasta ihmistä, joille voin kertoo rehellisesti mitä tunnen. Tiiän, että ne ei kerro asiaa eteenpäin, eikä levittele sitä. Pyrin kyllä myös ite aina olemaan luottamuksen arvonen. Se on mukavaa kuulla ystävän suusta, et mulle on helppo kertoo asioita, koska mie aina ymmärrän ja pysyn vierellä.
Niinä hetkinä, kun miun luottamus ja usko tulevaan horjuu, muistutan itelleni, että ei tässä ole mitään hätää. Ei mulla oo mitään kiirettä. Ja mikä tärkeintä, asiat kyllä menee omalla painollaan. Kohtalo kyllä hoitaa hommansa ja lopulta näyttää mulle oikeen suunnan ja sen tien, jota pitkin kulkee. Tänään oon käyttäny kyllä jo aika monta tuntii itteni psyykkaamiseen, mutta kyllä tämä tästä. Kun asiat toistaa itelleen tarpeeks monta kertaa niistä tulee lopulta totta ja niihin on helpompi uskoo.
En oo taas mitää järkevää tehny koko päivänä, paitsi psyykannu itteeni, mikä on kyllä sinänsä aika tärkeetä. Oikeestaan äiti käski miun tiskata astiat, mutta kun en oikein voi kun illalla kävi sellanen vahinko yhen terävän veiten kanssa, et miun kädessä on nyt reikä. Ihanasti upotin sen veitsenkären ihooni ja nyt en ehkä haluis siihen astianpesuainevettä, vaikka en tiiä saattas olla ihan kätevää desinfioida tuo haava. En nimittäin tiiä miten puhas se veitsi oli. Onneks tuo haava ei kuitenkaan oo iso, joten eiköhän se nopeesti parane.
Oon nyt ollu, oho, kokonaisen yhen päivän yksin kotona. Luulin et aika monta enemmän, mutta niin tänään sit ois tarkotus taas lähtee kaupungille ja käydä elokuvissa kattoo Kulman Pojat. Ihanaa päästä elokuviin pitkästä aikaa, kun sillonkin missasin Twilight- Aamunkoi osa ykkösen, koska koulussa oli niin kauheesti kaikkee. Sit saa vaan istuu ja syödä karkkii ja vähäks aikaa unohtaa sen kuka on ja mistä tulee ja minkälaisia ongelmia omassa elämässä on. Elokuvat on oikeestaan aika parhautta.
Ei kai mulla tässä sit muuta.
Nauttikaa keväästä ja siitä miten luonto herää lumen alta. Ennen kaikkea nauttikaa auringosta!
Halein,
Maikki