Haluaisin vihata kaikkia ihmisiä, jotka ovat ällöttävänöllöttävän rakastuneen onnellisia.
En vain tiedä, miten vihata sellaisia, joita rakastaa eniten maailmassa, joille ei toivo muuta kuin rakkautta ja onnea.
Niin ristiriitaista, että joskus en tiedä miten päin oikein olisin.
Suunnittelin itselleni tatuointia, jota en tule koskaan ottamaan, luulisin.
Hyllyjen välissä pohdin taas suuria asioita, kuten sitä että mahtaakohan minusta koskaan olla äidiksi.
Ulkona satoi ja voi kuinka rakastankaan sadetta, sen jälkeen ilma tuoksuu niin raikkaalle.
Eilen illalla itkin kyyneleitä, joissa oli pohjattoman yksinäisyyden maku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti