Töissä voimat loppuivat kesken, tuosta noin vain, täysin varoittamatta.
Jalkoja pakotti kamalasti ja halusin vain kotiin.
Nauroin miehen kirkkaan keltaiselle kypärälle, koska mieleen tuli ruotsalaisten nolot kultakypärät.
Nyt pelkään huomista, sillä vastassa on jotain sellaista johon en voi valmistautua millään lailla.
En muuten kuin ajattelemalla, että tuli mitä tuli niin teen parhaani, olen oma itseni ja selviän päivästä vaikka minua kuinka pelottaisi.
Hymyilen, hymyilen, hymyilen.
Olen aurinko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti