Jäiset mustikat liiskaantuvat kielen ja kitalaen välissä värjäten suun sinisenvioletiksi, iloista.
Silmät ja nenä vuotavat kuin niagaran putous, suolaisia pisaroita poskilla, vaikken itke.
Ennen ehkä pelkäsin ajatusta saksien ja hiusteni kohtaamisesta, enää en.
Nipsnaps, suortuvia lattialla, jäljelle jäi vain ihanan lyhyt ja kevyt kesäinen tukka. Kun sen laittaa kiinni, se on kuin pieni tupsu. Tosin tarvitsen suoristusraudan. Hiukseni kun eivät muuten suoraa päivää näe.
Kurkussa on pala, kuumemittari näytti vähän lämpöä, huomenna en mene töihin vaan jään kotiin nukkumaan.
Nukun, kunnes en enää jaksa.
Torstaina näen ehkä mahdollisesti, mahdollisen tulevan kotini, hurjaa.
Tulevaisuus häikäisee ja pitäisi lukea pääsykokeisiin.
Miksi, miksi, miksi.
Pöydällä on pölyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti