Appelsiinissani oli syöpä, mehu kirveli ilkeästi silmää.
Eräs väläytti sellaisen hymyn että oksat pois, vatsanpohjaa kipristi ihanasti.
Kaupunki oli alkanut vihertää, jalat eivät enää meinanneet kantaa.
Mietin mitä tapahtuisi jos yhtäkkiä vain sekoaisin, alkaisin viskoa kirjoja takaisin sinne mistä ne tulivatkin, alkaisin huutaa "lopettakaa, menkää muualle, ei enää", jos vain pysähtyisin hiljaa paikalleni eivät kirjat ehkä löytäisi minua.
Nihkeästi Suomi taisteli voiton itselleen, ulkona visertävät linnut.
Kohta yöt ovat taas liian valoisia, enkä osaa nukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti