sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Ja minä nousen vaikka putoan.
Carelia-sali, elävä musiikki, Anna Puu, basso joka tuntui luissa ja ytimissä asti, kylmät väreet, syvä huokaus, polttelua silmäkulmissa, upeat valot, uskomattoman koskettava ääni, pari kyyneltä poskella.
Nyt muistan taas miksi elän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti