Sanotaan ettei ihminen pysty unohtamaan, ei vaikka kuinka haluaisi.
Ne ovat meidän ikuinen kirouksemme, muistot.
Emme voi täysin unohtaa, mutta jos poistaa tarpeeksi ärsykkeitä, ei kohta enää pysty palauttamaan mieleensä kaikkea sitä mitä muisti pitää sisällään.
Poista, poista, poista.
Yhä uudelleen ja uudelleen.
Vähemmän ärsykkeitä, vähemmän takaumia, vähemmän muistettavaa, vähemmän surua.
Sitä se on mitä minä parhaillaan teen.
Minä unohdan, pala palalta.
Häivytän mielestäni kaiken sen, mikä joskus oli totta.
Kohta en enää muista, en vahingossakaan.
Silti en ole turvassa, sillä pahimpia ovat unet.
Ne kun eivät koskaan unohda.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti