Niin helppoa sanoa asioita vain siksi, että ne kuulostavat hienolta, tarkoittamatta oikeasti yhtään mitään, tietämättä edes mitä se tarkoittaa.
Jääkiekkohuuma on taas täällä, Raanta varasti eilen illalla sydämeni.
Matkalaiset palaavat tänään ja elämä asettuu taas tavallisiin uomiinsa, turvallisiin ja niin mukaviin, minusta ei ole yksineläjäksi.
Aloitin kirjakokoelmani keräämisen ostamalla David Nichollsin romaanin Sinä päivänä. Suosittelen sekä kirjaa että elokuvaa. Jostain syystä ne molemmat saivat minut kyyneliin ja niin käy harvoin. Ehkä mielentila vain oli oikea tai sitten niissä todella on sitä jotain.
Kuka tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti