Isistä tulee mieleen maastopuvut ja lippikset. Metsästys, kalastus, marjastus. Kesällä veneretket, talvella luistelureissut ja se kun lammella oli napakelkka jossa isi sitten meitä pyöritti.
Olin jo pienenä sellanen isin tyttö, vaikka loppujen lopuks se sitten onkin aina äiti jota tarvitaan jos hätä iskee. Pienenä maailman turvallisin paikka oli moottorikelkan kyydissä isin jalkojen välissä. Siinä nukuin varmaan monet unet. Muistan myös kun menin isin ja ukin mukaan laskemaan talviverkkoja, illalla sit selitin äitille ihan tohkeissani miten se oikein tehdään.
Isin kanssa voi vaan olla ja istua hiljaa sanomatta mitään, kuunnella Eppuja ja juoda kahvii. Isi keittää ehdottomasti maailman parasta kahvii.
Joskus isi kiihtyy hetkessä nollasta sataan, vaikuttaa vihasemmalta kun onkaan ja ei se niin kovin hyvä ole tunteistakaan puhumaan. Mutta ei se haittaa, kyllä mie tiiän vaikka sitä ei koskaan ole ääneen sanottu.
Se on sellainen hassunhauska, maailman viisain ja paras isi ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti