Kävin kirjastossa lueskelemassa Eino Leinon runokirjoja, söin valkosuklaamustikkamuffinin ja katselin maailmanmenoa.
Eilen illalla pyörittelin mielessäni nimiä, yritin nukahtaa.
Vielä en ole varma minkä nimen lopulta valitsen.
Pyöräilin katuvalojen loisteessa, pysähdyin katsomaan valoja vedessä, tunsin pohjatonta halua soittaa ja ihan vain kysyä että mitä kuuluu.
En uskaltanut, kun en tiedä onko siinä mitään järkeä sitten kuitenkaan.
On hankalaa, kovin hankalaa, huomenna koulua kasista neljään.
Kietoudun suureen miesten t-paitaani ja nukahdan onnelliseen uneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti