Miksi kaiken täytyy aina lopulta muuttua?
Miksi asiat eivät voisi jatkua samanlaisina loputtomiin, ainakin kaikki hyvät asiat.
Olen käännekohdassa, tilanteessa jonka jälkeen paluuta entiseen ei enää ole.
Vain muutama sana ja tuhoan jälleen kerran kaiken sen, mikä on minulle todella tärkeää.
Ei enää käsikädessä nukahtamista, ei hymyjä jotka saavat hehkumaan.
Väärinhän se olisikin, väärin kaikkia kohtaan.
Onko meidän tosiaan pakko nimetä tunteemme, tehdä tästä kaikesta totisinta totta.
Tiedän että on, mutta toivoisin silti että kaikki voisi jatkua niin kuin ennen.
En vieläkään ole hyvä sietämään muutoksia, en vieläkään pidä niistä.
Ja silti niitä tapahtuu elämäni jokaisena päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti