On ihmisiä, joille on helppo kertoa elämästään ja ajatuksistaan. Ihmisiä, joille kertoo aivan huomaamattaan kaiken, joskus vähän liikaakin. Ja sitten on ihmisiä, joille ei edes viitsi yrittää selittää, koska tietää ettei se mitään auta.
Useimmiten en enää usko, kun joku kertoo kuinka ihana olen. En uskalla uskoa, koska pelkään muuttuvani itserakkaaksi paskaksi tai sitten en usko että toinen on tosissaan. Pelkään uskoa.
On kuitenkin joitain ihmisiä joita uskon, itkettävän fiksuja, sellaisia joita vain haluaa uskoa.
Haluaisin olla huippu hyvä valokuvaaja, mutta en tunne olevani.
Tai sitten olen vain hurjan itsekriittinen ihminen, en tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti