En tiedä jaksaisinko oikeasti olla taas tässä pisteessä.
En tiedä haluanko oikeasti kaivata ja ikävöidä, yrittää löytää yhteistä aikaa, pettyä kerta toisensa jälkeen ja esittää että ei se mitään.
Mutta nyt on myöhäistä, koska en myöskään tiedä kuinka tästä mielentilasta pääsee pois.
En haluaisi alkaa vihata, en haluaisi olla vainoharhainen, en haluaisi olla tyhmä, mutta millainen minun sitten pitäisi olla. En taaskaan tiedä, kun en vain tiedä. Kukaan ei ole kertonut miten pitäisi olla, enkä minä itse tiedä.
Pitäisi lakata ajattelemasta, mutta en osaa.
Olen väsynyt ja silti niin täynnä toivoa.
En tiedä, enkä jaksakaan tietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti