Olen pieni ihminen, enkä sille mitään voi, parhaat hetket juoksee nopeaan.

En enää muista kuinka nukutaan, en kuinka silmät pitkän päivän jälkeen suljetaan.
Tuijotan ruutua, tuijotan sitä ja odotan että jotain tapahtuisi.
Tulisi joku joka sanoisi etten ole yksin, olisi joku joka valvoisi kanssani.
Ei ole ketään, vain minä ja talon yölliset äänet, muutama kynttilä valaisemassa pimeää.
Minä ja ajatukseni, jotka hiukan takkuavat väsymyksen alla.
Tuntuu että odotan, en oikein tiedä mitä, mutta odotan.

Odotan sinun läheisyyttäsi, kosketustasi, sinua.
Sinua minä odotan.